Suoraan sisältöön
Suomen ulkoministeriö

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe ulkoministeriön 100-vuotisjuhlassa - Suomen suurlähetystö, Ateena : Ajankohtaista

SUOMEN SUURLÄHETYSTÖ, Ateena

Embassy of Finland
Hatziyianni Mexi 5, 115 28 Athens
Puh. +30-210-72 55 860
S-posti: sanomat.ate@formin.fi
Ελληνικά | Suomi | English | Svenska |  | 
Kirjasinkoko_normaaliKirjasinkoko_suurempi
 
Uutiset, 30.5.2018 | Tasavallan presidentin kanslia

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön puhe ulkoministeriön 100-vuotisjuhlassa Finlandia-talossa 25.5.2018

Presidentti Niinistö ulkoministeriön 100-vuotisjuhlassa. Kuva: Marko Huttunen.
Presidentti Niinistö ulkoministeriön 100-vuotisjuhlassa. Kuva: Marko Huttunen.

On suuri ilo liittyä seuraanne juhlimaan kanssanne Suomen ulkoministeriön ensimmäistä sataa vuotta.

Joulukuussa 1917 itsenäistyneellä Suomella oli jo valmiina monia kansallisia instituutioita. Kun tuhoisa sisällissota päättyi, autonomian ajalta perityt rakenteet toimivat pohjana uuden valtion luomiselle.

Joitain suvereenin kansainvälisen toimijan elintärkeitä tunnusmerkkejä kuitenkin puuttui: omasta puolustuksesta ja omista ulkosuhteista huolehtiminen. Toukokuussa 1918 näiden aukkojen täyttäminen käynnistyi. Puolustus- ja ulkoministeriöt perustettiin. Vuotta myöhemmin hallitusmuodossa luotiin tasavallan presidentin tehtävä. Suomi saattoi toden teolla aloittaa matkansa osana laajempaa maailmaa.

* * *

Suomen ulkosuhteiden hoito alkoi myrskyisenä aikana. Oma sisällissota oli juuri päättynyt, ensimmäinen maailmansota kylvi edelleen tuhoa Euroopassa. Vanha maailmanjärjestys oli romahtanut, uutta alettiin vaivalloisesti luoda sen raunioille.

Tässä vaikeassa ympäristössä ulkoministeriöllä oli tärkeä rooli Suomen tuoreen itsenäisyyden takaamisessa. Turvallisuutta lujittamaan tarvittiin myös kansainvälistä suhdeverkostoa, kansallisen puolustuksen rinnalle. Kahdenvälisten yhteyksien lisäksi turvaa alettiin nähdä monenkeskisessä yhteistyössä, uudessa muotoutuvassa maailmanjärjestyksessä.

Keväällä 1920 presidentti K.J. Ståhlberg ja ulkoministeri Rudolf Holsti luotsasivat Suomea kohti Kansainliiton jäsenyyttä. Uuden järjestön haavoittuvaisuus ennakoitiin, ikuisen rauhan takeeksi sitä ei uskottu. Silti ulkopoliittinen johto totesi, että juuri Suomen kaltaisen maan oli erityisen tärkeää ”hyvissä ajoin hankkia maallemme sitä suojaa, minkä Kansainliitto saattaa tarjota”.

* * *

Kansainliiton kohtalon tiedämme. Siitä ei ollut toisen maailmansodan estäjäksi. Katastrofin jälkeen alettiin kuitenkin jälleen luoda uutta, vahvempaa sääntöpohjaista järjestystä. Siihen pyrittiin kasvavan vastakkainasettelun ja asevarustelun sävyttämässä maailmassa.

Kylmän sodan pidäkkeiden sallimissa rajoissa Suomi hakeutui ulkopolitiikassaan johdonmukaisesti kohti tämän järjestyksen ytimiä. YK-jäsenyys, Etyk-isännyys ja liittyminen Euroopan neuvostoon paaluttivat Suomen asemaa. EU-jäsenyys oli saman politiikan luonnollinen jatke. Nyt jo vuosikymmenten ajan vallinnut maailmanjärjestys on palvellut meitä hyvin. Sen sääntöpohjaisuus on tarjonnut suojaa ja reilun menestymisen mahdollisuuksia myös pienelle maalle. Olemme ulkopolitiikallamme antaneet sille paljon, mutta saaneet itse vielä enemmän.

* * *

Tämän kansainvälisen järjestyksen tilasta kannan tällä hetkellä kovasti huolta. Sääntöpohjaiselle järjestykselle ilmaantuu nyt haastajia monesta ilmansuunnasta. Kansallista turvallisuutta ei koskaan voi jättää yksinomaan yleisten periaatteiden varaan. Mutta kansainvälinen järjestys on yksi ulkopolitiikkamme neljästä pilarista. Jos kansainväliset pelisäännöt ja periaatteet rapautuvat, kasvaa muihin pilareihin kohdistuva paine tuntuvasti. Suomen etuna ei tälläkään vuosisadalla ole vahvimman oikeus, vaan oikeuden vahvuus.

Reitti kokonaan uuteen maailmanjärjestykseen on tavannut kulkea suurten mullistusten, inhimillisen kärsimyksen, jopa romahduksen kautta. Minkään tämänkaltaisen emme toivo toistuvan. Nykyjärjestelmä ja sen instituutiot eivät ole täydellisiä, mutta niiden toimintakyvyn puolustaminen ja puutteiden korjaaminen on paitsi meidän kansallinen etumme, myös koko ihmiskunnan etu. Tässä työssä Suomi tarvitsee taitavaa diplomatiaa ja tehtävänsä tasalla pysyvää ulkoministeriötä.

* * *

Vuonna 1968 ulkoministeriön 50-vuotista taivalta juhlistettiin talon johtavien virkamiesten artikkelisarjalla. Suurlähettiläs Joel Toivola viittasi silloin kirjoituksessaan vuoden 1918 alkuvaiheiden kömmähdykseen: ulkoasiainministeriön nimi oli ensimmäisissä ranskankielisissä asiakirjoissa taipunut ”outojen asioiden ministeriöksi”.

Ministeriön virallisesta suomenkielisestä nimestä ”asiat” ovat hiljattain tunnetusti kadonneet kokonaan. Ennalta outojen asioiden kanssa ulkoministeriö joutuu kuitenkin jatkossa painimaan entistä enemmän. Ulkopolitiikan johtoajatus säilyy samana – Suomen kansainvälisen aseman, turvallisuuden ja hyvinvoinnin vahvistamisena. Mutta ympäristö, jossa ulkopolitiikkaa tehdään, muuttuu alati nopeammin.

Muutos näkyy odottamattomina käänteinä tutuilla ulkopolitiikan aloilla. Itsestäänselvyyksinä pidetyt geopoliittiset asetelmat saattavat yllättäen kääntyä, jo ratkaistuiksi luullut ongelmat saattavat äkillisesti palata akuuteiksi ja toisinpäin.

Mutta muutos näkyy myös kokonaan uusina ulkopoliittistakin päätöksentekoa vaativina aiheina. Ilmastonmuutos ja muuttoliike, sosiaalinen media ja keinoäly ovat viime vuosien esimerkkejä ilmiöistä, jotka ovat jo tuoneet ulkoministeriön työkenttään aiemmille diplomaattipolville outoja asioita. Vielä uusia, yllättäviä asioita vaanii nurkan takana. Niitä kaikkia on jatkossa kyettävä hoitamaan, ennalta tuttujen ohessa. Eikä ainoastaan reaktiivisesti hoitamaan, vaan mielellään myös proaktiivisesti ennakoimaan. Nopealiikkeisessä maailmassa ulkoministeriön tuntosarvien on oltava herkkinä. Uhkakuvien lisäksi on tunnistettava myönteiset mahdollisuudet.

* * *

vuoden 2000 perustuslain myötä Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Ulkoministeriön kanssa harjoitamme tätä yhteistoimintaa jatkuvasti sekä täällä paikan päällä Helsingissä että yhteyksillä edustustoverkkoon. Muodollisten kanavien rinnalla on paljon epämuodollista ajatustenvaihtoa.

Teidän kaikkien päivittäinen työnne on osa Suomen ulkopolitiikkaa, sen satavuotista jatkumoa, asemapaikastanne ja tehtävästänne riippumatta. Te luotte tilannekuvaa päätöksenteon tueksi. Te olette kotimaassa ja maailmalla toteuttamassa päätettyjä linjauksia. Te teette työllänne korkean tason kansainvälisen kanssakäymisen ja Suomen aseman vahvistamisen mahdolliseksi.

Haluan kiittää teitä tähänastisesta yhteistoiminnastamme. Kannustan teitä samalla jatkuvasti pyrkimään yhä parempaan. Ulkoministeriön toisen vuosisadan alkaessa ulkopolitiikan vaatimustaso kasvaa entisestään, meille kaikille.

Lämpimät onnittelut satavuotiaalle ulkoministeriölle!

Tulosta

Päivitetty 30.5.2018


© Suomen suurlähetystö, Ateena | Tietoa palvelusta | Yhteystiedot